3 Oppimisen arvioinnin monipuolistaminen

OPPA-hanke arviointikulttuurin muutoksen äärellä

Sitä saat, mitä ar­vi­oit. Ah­mi­mal­la tan­kat­tua ker­ta­käyt­tö­tie­toa? Jä­sen­nel­ty­jä ja so­vel­ta­mis­ky­kyi­siä aja­tus­mal­le­ja? Meta­tai­to­ja?

Yleis­si­vis­tä­vän kou­lu­tuk­sen ar­vi­oin­ti­kult­tuu­ri on ison ja ilah­dut­ta­van muu­tok­sen ää­rel­lä. Lu­ki­on uu­des­sa ope­tus­suun­ni­tel­mas­sa ko­ros­te­taan vah­vas­ti moni­puo­lis­ta ar­vi­oin­tia sekä opis­ke­li­jan itse­ar­vi­oin­ti­tai­to­jen tu­ke­mis­ta. Ar­vi­oin­nil­la tu­lee olla osaa­mi­sen to­den­ta­mi­sen li­säk­si vai­ku­tuk­sia opis­ke­lun suun­taa­mi­seen ja op­pi­maan kan­nus­ta­mi­seen. Oman osaa­mi­sen tun­nis­ta­mi­nen ja ana­ly­soin­ti, laa­jem­min meta­tai­to­jen ke­hit­tä­mi­nen, on yksi kes­kei­nen ke­hi­tys­haas­te tä­män päi­vän kou­lu­tuk­sel­le.

”Opis­ke­li­jan ar­vi­oin­nil­la py­ri­tään oh­jaa­maan ja kan­nus­ta­maan opis­ke­lua sekä ke­hit­tä­mään opis­ke­li­jan edel­ly­tyk­siä itse­ar­vi­oin­tiin.” – LOPS 2015

Lu­ki­on ar­vi­oin­ti­kult­tuu­rin uu­dis­ta­mi­sen ää­rel­lä on vuo­den ajan työs­ken­nel­lyt myös nel­jän kun­nan (Kuo­pio, Lah­ti, Hä­meen­lin­na ja Jy­väs­kylä) yh­teis­työ­nä to­teut­ta­ma OPPA-han­ke (Uu­det op­pi­mi­sen ar­vi­oin­ti­ta­vat ja op­pi­mis­po­lut lu­ki­os­ta yli­o­pis­toon). Täs­sä ar­tik­ke­lis­sa muu­ta­mat ke­hit­tä­jä­o­pet­ta­jat poh­ti­vat oppi­ai­nei­den­sa näkö­kul­mas­ta ky­sy­mys­tä, kuin­ka vah­vis­taa op­pi­mi­sen omis­ta­juu­den ko­ke­mus­ta.

OPPA-hankkeen tavoitteet

OPPA-hank­keen ta­voit­tee­na on ke­hit­tää lu­ki­on ar­vi­oin­ti­kult­tuu­ria ja konk­reet­ti­sia ar­vi­oin­ti­työ­ka­lu­ja sekä vah­vis­taa op­pi­mi­sen omis­ta­juut­ta yk­si­löl­li­siä op­pi­mis­pol­ku­ja ke­hit­tä­mäl­lä.

Olem­me läh­te­neet vas­taa­maan ta­voit­tei­siin moni­tie­tei­sel­lä ke­hit­tä­jä­o­pet­ta­ja­tii­mil­lä ja pyr­ki­neet luo­maan op­pi­ja­läh­töi­sen ar­vi­oin­nin työ­ka­lu­ja mo­nes­sa eri op­pi­mis­ym­pä­ris­tös­sä. Pai­no­pis­te on ol­lut jat­ku­van ar­vi­oin­nin ja itse­ar­vi­oin­nin työ­ka­luis­sa.

Jatkuva itsearviointi

Yksi kes­kei­sis­tä ar­vi­oin­nin ke­hi­tys­tren­deis­tä on li­sä­tä opis­ke­li­jan itse­ar­vi­oin­nin osuut­ta ja to­teut­taa sitä pit­kä­jän­tei­ses­ti opis­ke­lu­pro­ses­sin ai­ka­na. OPPA-hank­keen ke­hit­tä­jä­o­pet­ta­jat ovat työs­tä­neet jat­ku­van itse­ar­vi­oin­nin to­teut­ta­mi­seen säh­köi­siä työ­ka­lu­ja Luo­kan One­No­te-muis­ti­kir­jan, Ex­ce­lin, Goog­le Sheet­sin ja Pe­da­ne­tin työ­vä­li­nein. Työ­vä­li­nei­tä ja kurs­si­koh­tai­sia to­teu­tuk­sia esi­tel­lään hank­keen net­ti­si­vuil­la sitä mu­kaan, kun nii­tä saa­daan jul­kai­su­kun­toon. Mu­ka­na on laa­ja kir­jo eri oppi­ai­nei­ta.

OPPA-hank­kees­sa on mu­ka­na laa­ja ke­hit­tä­jä­tii­mi eri oppi­ai­nei­den edus­ta­jia

Jat­ku­van itse­ar­vi­oin­nin työ­kalu FY1 –kurs­sil­ta, jos­sa opis­ke­li­ja har­joi­tuk­sen teh­ty­ään (Mat­ti Läh­te­vä­no­ja) merk­kaa, kuin­ka har­joi­tuk­sen te­ke­mi­nen su­jui.

Wilman formatiivinen arviointi

Mie­len­kiin­toi­nen uusi tulo­kul­ma ar­vi­oin­tiin on myös Wil­man for­ma­tii­vi­sen ar­vi­oin­nin työ­kalu. Tä­män työ­ka­lun mah­dol­li­suuk­sia ja toi­mi­vuut­ta py­rim­me myös tes­taa­maan. Täs­sä vai­hees­sa käyt­tö­ko­ke­muk­set ovat vas­ta alku­vai­hees­sa, mut­ta ha­vain­to­ja sen käy­tös­tä ra­por­toim­me ke­vään ku­lu­es­sa.

Wil­man for­ma­tii­vi­sen ar­vi­oin­nin tes­taa­mis­ta FY1 –kurs­sil­la (Mat­ti Läh­te­vä­no­ja)

Edu­hak­ke­rit ovat kir­joit­ta­neet ar­vi­oin­ti­kult­tuu­rin päi­vit­tä­mi­ses­tä ar­tik­ke­lin, jos­sa on nos­tet­tu esil­le tär­kei­tä huo­mi­oi­ta ar­vi­oin­ti­kult­tuu­rin ja opis­ke­lu­mo­ti­vaa­ti­on vä­li­sis­tä yh­teyk­sis­tä.

Ainekohtaiset välähdykset

Seu­raa­vas­sa muu­ta­mat OPPA-ke­hit­tä­jä­o­pet­ta­jat poh­ti­vat ar­vi­oin­nin ke­hit­tä­mis­tä omil­la kurs­seil­laan eri­tyi­ses­ti op­pi­mi­sen omis­ta­juu­den näkö­kul­mas­ta.

Opiskelija kohti kuvataiteen oppimisen keskiötä (Tuula Railo)

OPPA-työs­ken­te­ly­ni taus­tal­la on koko jouk­ko ky­sy­myk­siä, joi­ta olen oman oppi­ai­neen koh­dal­la miet­ti­nyt jo pi­tem­pään. Täs­sä kak­si täl­lä het­kel­lä työs­tä­mi­sen alla ole­vaa ky­sy­mys­tä: mi­ten opet­ta­ja­na mah­dol­lis­tan, että opis­ke­li­ja tun­nis­taa omat läh­tö­koh­tan­sa, löy­tää oman pol­kun­sa ja saa mah­dol­li­suu­den vai­kut­taa sii­hen? Mi­ten sel­vil­lä opis­ke­li­ja on sii­tä mitä op­pi­mi­nen, tie­to ja tai­to kuva­tai­tees­sa ovat?

Otin syk­syn ke­hit­tä­mis­ta­voit­teek­si kai­kil­le lu­ki­o­lai­sil­le yh­tei­sen KU1- eli Ku­vat ja kult­tuu­rit-kurs­sin ra­ken­ta­mi­sen nämä ja muu­ta­ma muu ky­sy­mys taus­tal­la, pyr­ki­myk­se­nä löy­tää alus­ta­via vas­tauk­sia ja rat­kai­su­ja nii­hin. Kos­ka kyse on pro­ses­sis­ta, joka on vas­ta ke­hi­tys­kaa­ren­sa alku­lau­kas­sa, pi­dä­tän it­sel­lä­ni oi­keu­den ereh­tyä ja epä­on­nis­tua sekä olla kor­jaa­mat­ta sitä mikä ei mie­les­tä­ni ole rik­ki eli säi­lyt­tää ai­em­min hy­väk­si ko­ke­mi­a­ni käy­tän­tei­tä. Tä­män het­ki­nen tun­tu­ma on, että va­lit­se­ma­ni pol­ku näyt­tää ihan lu­paa­val­ta. Ku­vaan täs­sä muu­ta­man esi­mer­kin avul­la, mi­ten py­rin tu­ke­maan opis­ke­li­jan mat­kaa koh­ti opis­ke­lun­sa omis­ta­juut­ta.

Opis­ke­li­joi­den läh­tö­koh­dat KU1-kurs­sil­le tul­les­sa ovat usein hy­vin he­te­ro­gee­ni­set. Edel­li­set tai­teen ja vi­su­aa­li­sen kult­tuu­rin tar­kas­te­luun, tuot­ta­mi­seen, tul­kit­se­mi­seen ja ar­vot­ta­mi­seen liit­ty­vät ko­ke­muk­set voi­vat olla seit­se­män­nel­tä luo­kal­ta tai sit­ten nii­tä on har­joi­tet­tu ja sy­ven­net­ty koko ylä­aste­ajan. Osa opis­ke­li­jois­ta on li­säk­si opis­kel­lut vuo­sia tai­teen pe­rus­o­pe­tuk­sen puo­lel­la ja eh­ti­nyt aloit­taa eri­kois­tu­mi­sen jo­hon­kin tai­teen osa-alu­ee­seen. Kos­ka kuva­tai­de on oppi­aine, jos­sa tai­to ja tie­to liit­ty­vät kiin­te­äs­ti toi­siin­sa ja ke­hit­ty­vät vain har­joit­ta­mal­la, on väis­tä­mä­tön­tä, että ko­ke­mus ja ko­ke­mat­to­muus nä­ky­vät. Lu­ki­os­sa kuva­tai­de on kui­ten­kin yksi yleis­si­vis­tä­vä oppi­aine mui­den jou­kos­sa, jol­la tu­lee olla an­net­ta­vaa jo­kai­sel­le opis­ke­li­jal­le. Kuva­tai­teen ope­tus­suun­ni­tel­man yh­te­nä ta­voit­tee­na on, että ku­via tuot­ta­mal­la, tut­ki­mal­la ja tul­kit­se­mal­la opis­ke­li­ja op­pii ym­mär­tä­mään it­se­ään, yh­tei­sö­jä jois­sa toi­mii, yh­teis­kun­taa laa­jem­min sekä mui­ta kult­tuu­re­ja. Jo­kai­sel­la on ol­ta­va mah­dol­li­suus muun mu­as­sa tä­hän ta­voit­tee­seen, omis­ta läh­tö­koh­dis­ta pon­nis­ta­en.

RENTO JA HYVÄ ILMAPIIRI

Op­pi­mis­ym­pä­ris­tös­sä val­lit­se­va ilma­pii­ri on työs­ken­te­lyn ja op­pi­sen kan­nal­ta ensi ar­voi­sen tär­ke­ää ja se on eri­tyi­sen tär­ke­ää sil­loin, kun omat ko­ke­muk­set, mie­li­ku­vi­tus ja luo­va ajat­te­lu ovat työs­ken­te­lyn pe­rus­ta­na. Har­joit­tei­den avul­la voi­daan tur­hia jän­nit­tei­tä ja pel­ko­ja loi­ven­taa tai pois­taa. Sa­mal­la opet­ta­ja saa mah­dol­li­suu­den teh­dä alus­ta­via ha­vain­to­ja opis­ke­li­jois­ta. Oma KU1-kurs­si­ni al­kaa ”aseis­ta­rii­sun­ta­teh­tä­väl­lä”, jos­sa ryh­mä­läi­set tu­tus­tu­vat toi­siin­sa kol­lek­tii­vis­ta muo­to­ku­vaa piir­tä­mäl­lä ja ku­val­li­sen tie­don­han­kin­nan yhtä kes­keis­tä kei­noa eli ha­vain­noin­tia käyt­tä­mäl­lä. Kät­te­ly on tä­män ri­tu­aa­lin lii­ma. Tu­tun, saa­ti tun­te­mat­to­man sil­mään tai ne­nään tui­jot­ta­mi­nen tai tui­jo­tuk­sen koh­tee­na ole­mi­nen ei ole hel­poin tapa tu­tus­tua toi­seen mut­ta teh­tä­vän lei­kin­o­mai­suus ja ”ri­man las­ke­mi­nen” he­rät­tä­vät opis­ke­li­jois­sa huo­mat­ta­vas­ti enem­män nau­rua kuin kau­hua.

ALKUKYSELY

Jon­kin ver­ran pään­vai­vaa on ai­heut­ta­nut, mi­ten kurs­sin aluk­si sai­sin kä­te­väs­ti ja riit­tä­väs­ti tie­toa opis­ke­li­jan poh­ja­tie­dois­ta- ja tai­dois­ta sekä asen­tees­ta, jos­ta oli­si hyö­tyä kurs­sin ai­ka­na sekä opet­ta­jal­le että opis­ke­li­jal­le it­sel­leen. Olen vuo­sia käyt­tä­nyt säh­köis­tä alku­ky­se­lyä, jos­sa opis­ke­li­jal­la on ol­lut mah­dol­li­suus ker­toa omis­ta kiin­nos­tuk­sen koh­teis­taan sekä kurs­siin liit­ty­vis­tä toi­veis­ta, aja­tuk­sis­ta ja mah­dol­li­sis­ta huo­len­ai­heis­ta. Päi­vi­te­tys­sä lo­mak­kees­sa ky­se­len myös opis­ke­li­jan tar­peis­ta, vah­vuuk­sis­ta, miel­ty­myk­sis­tä ja op­pi­mis­tyy­leis­tä. Var­si­nai­nen tie­dol­li­nen ja tai­dol­li­nen osaa­mi­nen tu­le­vat esil­le kurs­sin ai­ka­na. Tapa, jol­la opis­ke­li­ja alku­ky­se­lyyn re­so­noi an­taa opet­ta­jal­le työ­vä­li­nei­tä oh­ja­ta, tu­kea, vel­voit­taa ja vas­tuut­taa.

RYHMÄN JAKAMINEN

Yksi tapa sel­vit­tää yk­si­lön poh­ja­tie­to­ja- ja tai­to­ja sekä vah­vis­taa nii­tä ja an­taa yk­si­löl­lis­tä tu­kea on puo­lit­taa opis­ke­li­ja­ryh­mä. Olen itse ko­keil­lut ja to­den­nut sen toi­mi­vak­si ta­vak­si var­mis­taa esi­mer­kik­si jon­kun vai­ke­am­man tek­nii­kan, il­mai­su- tai toi­min­ta­ta­van pe­rus­tei­den hal­lin­ta, jot­ta sen käyt­tö ja so­vel­ta­mi­nen omas­sa työs­ken­te­lys­sä on mah­dol­lis­ta. Sa­maan ai­kaan toi­nen puo­li ryh­mäs­tä työs­ken­te­lee oh­ja­tus­ti tai it­se­näi­ses­ti, yk­sin tai työ­ryh­mis­sä, kou­lus­sa tai ko­to­na opis­ke­li­joi­den sen het­ki­sis­tä työ­vai­heis­ta riip­pu­en. Ryh­män puo­lit­ta­mi­sen pe­rus­teet opet­ta­ja voi itse miet­tiä. Kii­vas­tah­ti­ses­sa kuu­si­jak­so­jär­jes­tel­mäs­sä puo­lit­ta­mi­nen on myös oiva kei­no saa­da enem­män tie­toa opis­ke­li­jas­ta sekä ryh­mäs­tä. Pie­nes­tä ryh­mäs­tä on li­säk­si hel­pom­pi poi­mia opis­ke­li­joi­ta tu­to­roi­maan toi­nen toi­si­aan.

SYÖTTEET TUNNIN LOPUKSI

Ku­val­li­nen työs­ken­te­ly, jos­sa sekä ky­sy­myk­set että rat­kai­sut löy­ty­vät pit­käl­ti yk­si­lön tai työ­ryh­män oman ajat­te­lun, har­kin­nan, yri­tyk­sen ja ereh­dyk­sen tu­lok­se­na vaa­tii pro­ses­soin­tia. Vaih­to­eh­to­jen ja ide­oit­ten pun­nit­se­mi­nen, tes­taa­mi­nen ja ris­kin ot­ta­mi­nen ovat osal­le opis­ke­li­jois­ta luon­te­via op­pi­mi­sen ta­po­ja mut­ta itse koen, että ne ovat oleel­li­sen tär­kei­tä työs­ken­te­lyn vai­hei­ta kai­kil­le. Oma ta­pa­ni on hei­tel­lä ”pal­loa” opis­ke­li­jal­le työs­ken­te­lyn eri vai­hees­sa ja tes­ta­ta mi­ten hän sii­hen tart­tuu vai tart­tuu­ko. Olen pik­ku­hil­jaa haas­ta­nut opis­ke­li­jaa pal­lot­te­le­maan it­sek­seen tai mui­den kurs­si­lais­ten kans­sa. Oppi­tun­nin päät­teek­si jo­kai­nen miet­tii työn­sä ja työ­vai­heen­sa ää­res­sä mis­tä jat­kaa seu­raa­val­la ker­ral­la ja ker­too sen sa­mas­sa pöy­däs­sä työs­ken­te­le­vil­le tai kir­joit­taa ylös. Asi­aa voi miet­tiä ak­tii­vi­ses­ti oppi­tun­tien vä­lis­sä tai an­taa ali­ta­jun­nan pro­ses­soi­da. Ta­voit­tee­na on teh­dä ku­val­li­nen ajat­te­lu opis­ke­li­jal­le nä­ky­väk­si tie­toi­sek­si toi­min­nak­si.

TEHTÄVÄKOHTAISET ITSEARVIOINNIT KURSSIN AIKANA

Kuva­tai­teen ar­vi­oin­nin läpi­nä­ky­väk­si te­ke­mi­nen opis­ke­li­jal­le on yksi OPPA-hank­keen ta­voit­teis­ta­ni. Olen ko­keil­lut ver­tais­pa­laut­teen ja kurs­sin lo­puk­si teh­tä­vän koko kurs­sia kos­ke­van itse­ar­vi­oin­nin rin­nal­la jat­ku­vaa itse­ar­vi­oin­tia. Kuva­tai­tees­sa opet­ta­jan ja opis­ke­li­jan vä­li­nen kes­kus­te­lu töi­den ää­res­sä työs­ken­te­lyn eri vai­heis­sa ja kurs­sin päät­teek­si ei ole uusi asia, vaan luon­te­va ja va­kiin­tu­nut käy­tän­tö. Itse olen kai­van­nut kes­kus­te­lun li­säk­si tasa-ar­voi­sem­paa työ­vä­li­net­tä, joka sel­kiyt­tää opis­ke­li­jal­le mitä tie­to­ja ja tai­to­ja kun­kin teh­tä­vän koh­dal­la opis­kel­laan ja ar­vi­oi­daan. Työ­vä­li­neen avul­la opis­ke­li­ja voi rau­has­sa ar­vi­oi­da omaa osaa­mis­taan, teh­dä omia va­lin­to­ja ja saa­da tu­kea op­pi­mi­seen­sa. Ar­vi­oin­ti­työ­ka­lu­na toi­mii täl­lä het­kel­lä Pe­da­ne­tin lo­ma­ke­poh­ja, jo­hon on laa­dit­tu teh­tä­vä­koh­tai­sia ta­voit­teis­ta joh­det­tu­ja osaa­mis­väit­tei­tä. Opis­ke­li­ja täyt­tää ar­vi­oin­tia omaan tah­tiin, voi pa­la­ta sii­hen ja teh­dä tar­vit­ta­es­sa muu­tok­si­a­kin. Työ­kalu an­taa opet­ta­jal­le mah­dol­li­suu­den re­a­goi­da oh­jaus­tar­pei­siin her­kem­min. Opis­ke­li­jal­le se an­taa vah­vem­man ää­nen ja mah­dol­lis­taa myös ylit­tä­mään kurs­si­koh­tai­sen ope­tus­suun­ni­tel­man ra­jat.

Kuinka lisään opiskelijan kokemaa oppimisen omistajuutta? – OPPA-kokeiluja (Markus Lajunen) 

Fi­lo­so­fia on suu­rim­mal­le osal­le lu­ki­o­lai­sis­ta uusi ja vie­ras oppi­aine. Li­säk­si moni ko­kee fi­lo­so­fi­an opis­ke­lun han­ka­la­na. Lu­ki­o­lai­nen ei vält­tä­mät­tä koe ym­mär­tä­vän­sä sitä, mitä fi­lo­so­fi­as­sa tu­li­si op­pia. Lu­ki­on uu­den ope­tus­suun­ni­tel­man myö­tä fi­lo­so­fi­an pa­kol­lis­ten kurs­sien mää­rä on nous­sut kah­teen, jo­ten lu­ki­on fi­lo­so­fi­an opet­ta­jat ovat en­tis­tä suu­rem­man haas­teen edes­sä. Mi­ten saa­da han­ka­las­ti avau­tu­vas­ta oppi­ai­nees­ta mie­le­käs lu­ki­o­i­käi­sel­le? Mi­ten tuot­taa ko­ke­mus op­pi­mi­sen omis­ta­juu­des­ta? OPPA-hank­kees­sa olen yrit­tä­nyt vas­ta­ta haas­tee­seen eri­tyi­ses­ti en­sim­mäi­sen pa­kol­li­sen fi­lo­so­fi­an kurs­sin koh­dal­la.

Ase­tin yh­dek­si läh­tö­koh­dak­si FI1-kurs­sil­le­ni jat­ko-opin­to­kel­poi­suu­den. Mi­ten pys­tyn edis­tä­mään fi­lo­so­fi­an en­sim­mäi­sen pa­kol­li­sen kurs­sin kaut­ta lu­ki­o­lai­sen jat­ko-opin­to­val­miuk­sia? Pi­din tätä aja­tus­ta mie­les­sä pe­reh­ty­es­sä­ni uu­teen ope­tus­suun­ni­tel­maan, jos­ta löy­tyi FI1-kurs­sin koh­dal­la ta­voi­te ”op­pii ar­vi­oi­maan väit­tei­den to­tuut­ta sekä har­jaan­tuu esit­tä­mään ja vaa­ti­maan eri­lai­sil­le mie­li­pi­teil­le ja väit­teil­le pe­rus­te­lu­ja sekä hah­mot­ta­maan esi­tet­ty­jen pe­rus­te­lu­jen ra­ken­net­ta ja ar­vi­oi­maan nii­den pä­te­vyyt­tä”. Kek­sin tätä kaut­ta kurs­sil­le­ni läh­de­teh­tä­vän, jos­sa lu­ki­o­lai­nen voi har­joi­tel­la yh­des­sä tois­ten kurs­si­lais­ten kans­sa tie­teel­lis­tä kir­joit­ta­mis­ta ha­lu­a­mas­taan ai­hees­ta.

Kun tie­don ja tie­tä­mi­sen pe­rus­teet on kä­si­tel­ty kurs­sil­la, lu­ki­o­lai­set saa­vat läh­de­teh­tä­vän. Läh­de­teh­tä­vän ide­a­na on et­siä läh­tei­tä jos­tain lu­ki­o­lais­ten mie­len­kiin­non koh­tees­ta ja kir­joit­taa ryh­mis­sä tut­ki­mus­ar­tik­ke­li tie­teel­lis­tä viit­taus­tek­niik­kaa hyö­dyn­tä­en. Aihe voi olla mel­kein mikä ta­han­sa tie­dol­li­nen aihe eikä sen tar­vit­se liit­tyä mil­lään ta­val­la fi­lo­so­fi­aan. Kyt­kös fi­lo­so­fi­aan tu­lee nii­den ajat­te­lu­tai­to­jen hyö­dyn­tä­mi­ses­tä, joi­ta kurs­sil­la opis­kel­laan. Näin lu­ki­o­lai­set ym­mär­tä­vät, että fi­lo­so­fia on mm. tie­dol­lis­ten pe­rus­tei­den ar­vi­oin­tia ja sii­hen liit­ty­vää ar­gu­men­toin­tia.

Läh­de­teh­tä­vän li­säk­si olen pyr­ki­nyt sel­ko­kie­lis­tä­mään val­ta­kun­nal­li­sen ope­tus­suun­ni­tel­man ta­voit­tei­ta ke­hit­tä­mäl­lä jat­ku­van itse­ar­vi­oin­nin me­ne­tel­mää kurs­sil­la­ni. Itse­ar­vi­oin­nis­sa opis­ke­li­ja ot­taa kan­taa yk­sin­ker­tai­siin väit­tä­miin ku­ten ”ym­mär­rän, mitä klas­si­sel­la tie­don­mää­ri­tel­mäl­lä tar­koi­te­taan” tai ”osaan erot­taa oi­ke­an tie­teen pseu­do- eli nä­en­näis­tie­tees­tä”. Näit­ten väit­tä­mien kaut­ta opis­ke­li­ja ym­mär­tää pa­rem­min mitä hä­nen tu­li­si op­pia ja pys­tyy itse­ar­vi­oi­maan op­pi­mis­taan koko fi­lo­so­fi­an en­sim­mäi­sen pa­kol­li­sen kurs­sin ajan. Tämä li­sän­nee myös lu­ki­o­lai­sen ko­ke­mus­ta oman op­pi­mi­sen­sa omis­ta­juu­des­ta.

BI1 & BI2 (Minna Saikkonen) 

OPPA-hank­keen ai­ka­na olen teh­nyt muu­tok­sia ar­vi­oin­nin näkö­kul­mas­ta eri­tyi­ses­ti bi­o­lo­gi­an kurs­sien si­säl­lä. Vii­mei­sin ko­kei­lu­ni poh­jaa for­ma­tii­vi­sen ar­vi­oin­nin li­sää­mi­seen kurs­seil­le, kui­ten­kin si­ten, ett­ei se tuot­tai­si opis­ke­li­jal­la tai opet­ta­jal­le jat­ku­vaa, joka tun­ti ta­pah­tu­vaa ar­vi­oin­tia, vaan kurs­sin ai­ka­na myös opet­ta­jan työ­mää­rä py­syi­si ku­ris­sa.

BI1- kurs­sin ai­ka­na ta­pah­tu­van for­ma­tii­vi­nen ar­vi­oin­nin olen pyr­ki­nyt suun­nit­te­le­maan op­pi­mis­pro­ses­sia tu­ke­vak­si. Jo­kai­sen opis­kel­ta­van asi­an koh­dal­ta on esi­tet­ty ta­voit­teet, joi­hin opis­ke­li­ja ver­taa omaa osaa­mis­taan. Opis­ke­li­ja ar­vi­oi oman te­ke­mi­sen­sä ta­soa kol­me ker­taa kurs­sin ai­ka­na (1-5 -por­tai­nen as­teik­ko) ja saa sii­tä kak­si ker­taa opet­ta­jan pa­laut­teen. Opet­ta­jan te­ke­mä vii­mei­nen, kol­mas ar­vi­oin­ti vai­kut­taa lo­pul­li­seen arvo­sa­naan. Täl­lä ta­val­la toi­von, että opet­ta­jan ar­vi­oin­ti oh­jaa joko jat­ka­maan sa­mal­la ta­val­la tai ke­hot­taa te­ke­mään enem­män tai pa­rem­min, jot­ta opis­ke­li­ja pää­si­si ha­lu­a­miin­sa op­pi­mis­tu­lok­siin. Rat­kai­se­vaa kurs­sin ar­vi­oin­nin näkö­kul­mas­ta ei ole siis se, mis­sä ol­laan kurs­sin kes­kel­lä, vaan se, mis­sä ol­laan lo­puk­si.

Osaa­mi­sen ar­vi­oi­mi­ses­sa en opet­ta­ja­na tar­kas­te­le niin­kään me­kaa­ni­sia koti­teh­tä­viä, vaan so­vel­ta­via, jo­kai­sel­la opis­ke­li­jal­la yk­si­löl­li­siä teh­tä­viä. Esi­mer­kik­si hei­dän tu­lee ot­taa kuva koti- tai kou­lu­pi­hal­ta ja poh­tia sii­nä esiin­ty­vää bio­di­ver­si­teet­tiä. Peri­aat­tees­sa siis ko­pi­oi­mi­sen mah­dol­li­suus vä­he­nee ja oman ajat­te­lun osuus tu­lee esiin.

Opet­ta­jan näkö­kul­mas­ta osaa­mi­sen ar­vi­oin­ti on täs­sä­kin mal­lis­sa kui­ten­kin han­ka­laa, jos opis­ke­li­ja ei ole pa­laut­ta­nut mi­tään ar­vi­oi­ta­vaa. Voi­daan­ko hän­tä ran­gais­ta sii­tä, että hän ei ole pa­laut­ta­nut mi­tään, jos hän kui­ten­kin osaa asi­at? Kai­kis­sa sel­lai­sis­sa työ­muo­dois­sa, jos­sa arvo­sana an­sai­taan teh­tä­viä me­kaa­ni­ses­ti täyt­tä­mäl­lä, on ris­ti­rii­ta sen kans­sa, mi­ten mie­les­tä­ni tai­to­ja pi­täi­si voi­da osoit­taa. Hy­vää täs­sä mal­lis­sa on se, että se an­taa mi­nul­le ai­neen­o­pet­ta­ja­na pa­rem­paa tie­toa opis­ke­li­jan te­ke­mi­ses­tä kurs­sin ai­ka­na ja niin kau­an, kun opis­ke­lu poh­jau­tuu ylei­ses­ti pit­käl­ti teh­tä­vien (joko ko­to­na tai kou­lus­sa) te­ke­mi­seen ja tie­tyn­lai­seen pak­koon, niin tämä mal­li on ihan toi­mi­va. Opet­ta­jan näkö­kul­mas­ta työ­mää­rä­ni py­syy koh­tuul­li­se­na, kuin voin säh­köi­ses­tä One­No­te-muis­ti­kir­jas­ta tar­kas­taa suh­teel­li­sen no­pe­as­ti opis­ke­li­joi­den tuo­tok­set.

BI2 -kurs­sil­la olen vie­nyt opis­ke­li­jan vah­vas­ti so­vel­ta­maan op­pi­mis­taan. Ym­pä­ris­tö ja eko­lo­gia -kurs­sil­la opis­ke­li­jat te­ke­vät kurs­seil­la­ni mie­li­ku­vi­tus­e­läi­miä. Op­pi­mi­sen omis­ta­juus an­ne­taan opis­ke­li­jal­le kun hän voi päät­tää, mil­lais­ta eläin­tä hän suun­nit­te­lee ja to­teut­taa yk­sin ja yh­des­sä ryh­män­sä kans­sa. Opis­ke­li­joi­den pa­laut­tees­sa on nous­sut esiin kom­ment­ti, että nyt koko kurs­sin ajan täy­tyy opis­kel­la – enää ei rii­tä se, että lait­taa ai­vot auto­pi­lo­til­le vaan jou­tuu oi­ke­as­ti työs­tä­mään ja poh­ti­maan asi­aa, jot­ta saa jo­ta­kin ai­kaan. Mie­li­ku­vi­tus­e­läi­men bi­o­lo­gi­aa ja eko­lo­gi­aa opis­ke­li­jat täyt­tä­vät suh­teel­li­sen tar­kan struk­tu­roi­dun teh­tä­vä­kon­sep­tin kaut­ta, mut­ta jos­sa jou­tuu siis koko ajan työs­tä­mään asi­aa – mitä se tar­koit­taa oman eläi­me­ni suh­teen, että eläi­mel­lä on eko­lo­gi­nen lo­ke­ro, että se on osa ra­vin­to­ket­jua jne. Teh­tä­vät on pis­tey­tet­ty ja opet­ta­jal­ta saa pa­laut­teen eläi­mes­tään – mutt­ei tie­toa sii­tä, mitä vir­hei­tä on teh­nyt. Tämä joh­taa kes­kus­te­luun, jota opet­ta­ja­na kai­paan mo­nes­ti ko­keen jäl­keen – opis­ke­li­ja poh­tii, mikä meni pie­leen ja ky­se­lee asi­as­ta li­sää. Hän voi täy­den­tää tuo­tos­taan niin ha­lu­tes­saan ja päät­tö­päi­vä­nä esit­tää kor­jauk­set ja nos­taa näin arvo­sa­naan­sa. Tai sit­ten tyy­tyä sii­hen, mis­sä on – opet­ta­ja kui­ten­kin voi kor­ja­ta pa­him­mat vir­heet päät­tö­kes­kus­te­lus­sa.

Kuinka lisätä oppimisen omistajuutta? Esimerkkinä ENA3, englannin kulttuurikurssi (Marjo Oikarinen ja Päivi Ahlroos) 

Suun­ni­tel­les­saan ja to­teut­ta­es­saan ope­tus­ta opet­ta­ja käyt­tää hyö­dyk­seen ko­ke­muk­sen myö­tä kart­tu­nut­ta tie­toa ja tai­toa mm. sii­tä, mitä ope­tuk­ses­sa ta­voi­tel­laan, mi­ten ope­tus jär­jes­te­tään ja mi­ten ope­tus­ta ar­vi­oi­daan. Opis­ke­li­jan näkö­kul­mas­ta eng­lan­nin kurs­sin suo­rit­ta­mi­nen voi näyt­tää hy­vin toi­sen­lai­sel­ta – ta­voit­tee­na voi olla vaik­ka­pa kurs­sin lä­päi­se­mi­nen. Mer­ki­tyk­sel­lis­tä on, mi­ten opis­ke­li­ja saa­daan op­pi­mis­pro­ses­siin mu­kaan si­ten, että hän kiin­nos­tuu opis­kel­ta­vas­ta asi­as­ta, on tie­toi­nen ta­voit­teis­ta, si­säl­löis­tä sekä ar­vi­oin­nis­ta ja toi­vot­ta­vas­ti myös ha­lu­aa ke­hit­tää osaa­mis­taan. Voi­vat­ko esi­mer­kik­si flip­paa­mi­nen tai yk­si­löl­li­sen op­pi­mi­sen peri­aat­teet an­taa opet­ta­jal­le työ­ka­lu­ja opis­ke­li­jan si­tout­ta­mi­seen op­pi­mis­pro­ses­sin eri vai­heis­sa?

Olem­me to­teut­ta­neet yh­teis­työs­sä eng­lan­nin kult­tuu­ri­kurs­sia (ENA3), jos­sa olem­me et­si­neet ja ko­keil­leet kei­no­ja opis­ke­li­jan oman osal­li­suu­den li­sää­mi­seen. Mie­les­täm­me opis­ke­li­jan osal­li­suut­ta voi­daan li­sä­tä hy­vin mo­nin eri kei­noin, mut­ta mer­ki­tyk­sel­li­sin seik­ka on mie­les­täm­me ryh­mäs­sä työs­ken­te­ly ja ni­men­o­maan yk­si­lön roo­li ja vas­tuu ryh­män jä­se­ne­nä. Oma mer­ki­tyk­sen­sä on sil­lä, että opis­ke­li­ja saa ke­hit­tää osaa­mis­taan omien ta­voit­tei­den­sa ja ky­ky­jen­sä suun­tai­ses­ti esi­mer­kik­si eri­ta­sois­ten teh­tä­vien avul­la, mut­ta mie­les­täm­me in­nos­tus ja si­tou­tu­nei­suus opis­kel­ta­vaan asi­aan löy­tyy yh­teis­työs­sä tois­ten opis­ke­li­joi­den kans­sa.

Kurs­sil­la opis­ke­li­jat ja­e­taan tii­mei­hin esi­mer­kik­si Bel­bi­nin tes­tin mu­kaan. Opis­ke­li­jat ovat ak­tii­vi­ses­sa osas­sa läpi kurs­sin läh­tien sii­tä, että he itse osal­lis­tu­vat kurs­sin si­säl­lön suun­nit­te­luun ja va­lit­se­vat tar­jon­nas­ta it­sel­leen tai ryh­mäl­leen pe­rus­teh­tä­vät ja eriyt­tä­vät teh­tä­vät. Ryh­mä ra­por­toi opet­ta­jal­le sään­nöl­li­ses­ti ete­ne­mi­ses­tään ja sii­tä, mis­tä asi­ois­ta he ovat ol­leet vas­tuus­sa ryh­män työs­ken­te­lys­sä. Haas­ta­vam­pien teh­tä­vien koh­dal­la (port­fo­lio, pro­jek­ti­työt) opis­ke­li­jat voi­vat itse päät­tää, mi­hin muo­toon niis­tä syn­ty­vät tuo­tok­set laa­di­taan. He myös päät­tä­vät yh­des­sä opet­ta­jien kans­sa ta­voit­teis­ta, si­säl­löis­tä, teh­tä­vien ar­vi­oin­nis­ta sekä pa­laut­tees­ta. Opet­ta­jan teh­tä­vä­nä on olla taus­tal­la tu­ke­na tie­don­haus­sa ja -ar­vi­oin­nis­sa sekä oh­ja­ta ja an­taa pa­lau­tet­ta pit­kin mat­kaa. Opet­ta­ja­joh­toi­ses­ti työs­ken­nel­lään ai­no­as­taan ly­hyis­sä te­o­ri­a­o­suuk­sis­sa.

Ryh­mäs­sä opis­ke­li­jat saa­vat tu­kea toi­sil­taan; esi­mer­kik­si ra­ken­ne­a­si­oi­ta opis­kel­laan it­se­näi­ses­ti mut­ta oh­ja­tus­ti ryh­mäs­sä, jol­loin opis­ke­li­jat voi­vat poh­tia on­gel­mal­li­sia koh­tia kes­ke­nään. Osa opis­ke­li­jois­ta voi ede­tä pi­dem­mäl­le it­se­näi­ses­ti opis­kel­len, jol­loin opet­ta­jal­le jää ai­kaa opas­taa nii­tä opis­ke­li­joi­ta, jot­ka tar­vit­se­vat enem­män tu­kea.

Osal­lis­ta­mi­ses­sa jat­ku­val­la ar­vi­oin­nil­la on kes­kei­nen roo­li: opis­ke­li­ja tar­vit­see tie­toa sii­tä, onko ta­voit­tei­ta saa­vu­tet­tu ja mi­ten omia tai­to­ja voi edel­leen ke­hit­tää. Kurs­sil­lam­me opis­ke­li­jat voi­vat tes­ta­ta sään­nöl­li­ses­ti opin­to­ko­ko­nai­suuk­sien jäl­keen osa­ta­voit­tei­den saa­vut­ta­mis­ta ja ar­vi­oi­da osaa­mis­taan myös opet­ta­jan laa­ti­mien itse- ja ver­tais­ar­vi­oin­ti­työ­ka­lu­jen avul­la. Itse- ja ver­tais­ar­vi­oin­nis­sa tär­ke­ää on, että opis­ke­li­joil­la on riit­tä­väs­ti tie­toa sii­tä, mitä ar­vi­oi­daan. Opet­ta­ja voi vai­kut­taa osal­li­suu­den ko­ke­mi­seen sa­nal­lis­ta­mal­la myös ei-tie­dol­li­sia ta­voit­tei­ta ja koh­den­ta­mal­la itse- ja ver­tais­ar­vi­oin­tia myös näi­hin tai­toi­hin, esim. ryh­mää pyy­de­tään ar­vi­oi­maan työs­ken­te­ly­ään ja yk­sit­täi­nen opis­ke­li­ja voi ref­lek­toi­da omaa roo­li­aan ja osuut­taan ryh­män jä­se­ne­nä. Ver­tais­ar­vi­oin­nis­sa opis­ke­li­jat tar­vit­se­vat oh­jaus­ta pa­laut­teen an­nos­sa. Opis­ke­li­ja hyö­tyy myös opet­ta­jan an­ta­mas­ta pa­laut­tees­ta kurs­sin var­rel­la ja täs­sä työs­sä opet­ta­jan työ hel­pot­tuu, jos hä­nel­lä on käy­tös­sään ar­vi­oin­tia hel­pot­ta­via työ­vä­li­nei­tä – esim. omal­la kurs­sil­lam­me ko­ko­am­me suul­lis­ten tuo­tos­ten ar­vi­oin­tia var­ten sa­nal­lis­ten ar­vi­oin­tien pat­te­ris­toa. Sään­nöl­li­nen ja suh­teel­li­sen no­pea pa­lau­te omas­ta osaa­mi­ses­ta on op­pi­mis­ta oh­jaa­vaa ja mo­ti­voi­vaa.

Ryh­mää hyö­dyn­ne­tään myös flip­pauk­sen yh­tey­des­sä: etu­kä­teen opis­kel­ta­vat asi­at ovat osa ryh­män yh­teis­tä vas­tuu­ta ja yk­sit­täi­nen opis­ke­li­ja pe­reh­tyy omaan osuu­teen­sa si­ten, että on val­mis ra­por­toi­maan sii­tä ryh­mäl­leen seu­raa­val­la ker­ral­la. Mie­les­täm­me tämä mo­ti­voi opis­ke­li­joi­ta sel­väs­ti enem­män kuin pe­rin­tei­set koti­teh­tä­vät.

Ko­ke­muk­sem­me mu­kaan ryh­mäs­sä toi­mi­mi­nen on väy­lä opis­ke­li­jan osal­li­suu­den ja op­pi­mi­sen omis­ta­juu­den ko­ke­mus­ten vah­vis­ta­mi­seen. Ryh­mäs­sä toi­mi­mi­nen luon­nol­li­ses­ti ke­hit­tää myös opis­ke­li­joi­den vuo­ro­vai­ku­tus­tai­to­ja. Moni­muo­toi­nen ar­vi­oin­ti kurs­sin var­rel­la on toi­vot­ta­vas­ti opis­ke­li­jaa kan­nus­ta­vaa ja li­sää osal­taan si­tou­tu­mis­ta opis­ke­luun.

Jus­si Lou­nas­salo yh­des­sä OPPA-ke­hit­tä­jä­o­pet­ta­jien kans­sa