Maailmanparantajien kasvualusta

Maailmanparantajien kasvualusta 

Työelämätieto

Työ­e­lä­mä­hank­keen kes­kei­nen ta­voi­te oli tuo­da työ­e­lä­mä voi­mak­kaam­min osak­si kou­lun ar­kea. Hank­keen ve­tä­ji­nä koim­me, että lu­ki­on kes­kei­nen ai­hio on tie­to, sen et­si­mi­nen ja vä­lit­tä­mi­nen nuo­ril­le. Läh­dim­me siis aluk­si kar­toit­ta­maan tie­toa työ­e­lä­mäs­tä. On­nis­tuim­me heti elo­kuus­sa 2015 ko­ko­a­maan niin sa­no­tun #Me­di­a­tii­min, jo­hon läh­ti mu­kaan noin kak­si­kym­men­tä me­di­as­ta kiin­nos­tu­nut­ta lu­ki­on yk­kös­tä. Me­di­a­tii­min teh­tä­väk­si tuli sel­vit­tää eri näkö­kul­mis­ta mil­lais­ta on mo­der­ni työ­e­lä­mä, mil­lais­ta osaa­mis­ta se edel­lyt­tää, mikä eri aloil­la toi­mi­via ih­mi­siä mo­ti­voi ja mitä rat­kai­su­ja ja va­lin­to­ja tie­tyl­le ura­po­lul­le pää­se­mi­nen on hei­dän osal­taan mer­kin­nyt.

Ko­ko­sim­me #työ­e­lä­mä­kum­meik­si ni­me­tyn asi­an­tun­ti­ja­ryh­män, jos­sa oli mu­ka­na muun mu­as­sa sil­loi­nen työ­mi­nis­te­ri Lau­ri Iha­lai­nen, Lem­pää­län kun­nan­joh­ta­ja Hei­di Rämö, Lem­pää­län Yrit­tä­jät ry:n pu­heen­joh­ta­ja Ismo Paa­na­nen, Twit­ter-ku­nin­gat­ta­rek­si ni­mi­tet­ty so­me­am­mat­ti­lai­nen Pau­lii­na Mä­ke­lä, työ­e­lä­mä­tut­ki­ja Anu Jär­ven­sivu, Pir­kan­maan Nuor­kaup­pa­ka­ma­rin Tuu­li Lam­min­mäki ja iso jouk­ko mui­ta hie­no­ja per­soo­nia, jot­ka an­toi­vat osaa­mi­sen­sa käyt­tööm­me. Me­di­a­tii­mi teki vi­de­o­haas­tat­te­lu­ja, kir­joit­ti jut­tu­ja ja jär­jes­ti syk­syl­lä 2015 työ­e­lä­mä­pa­ne­lin, jos­sa he haas­tat­te­li­vat #työ­e­lä­mä­kum­me­ja hei­dän ko­ke­muk­sis­taan ja ky­se­li­vät neu­vo­ja nuor­ten ura­pol­kua var­ten.

Vuo­den 2015 pää­tyt­tyä olim­me toi­saal­ta tyy­ty­väi­siä sii­tä, että olim­me saa­neet pro­ses­sin käyn­tiin, mut­ta sa­mal­la mie­tim­me kei­no­ja, joil­la saa­da koko kou­lu­yh­tei­sö ak­tii­vi­sem­min mu­kaan hank­kee­seen.

Hanke jalkautuu

Pys­tyn mää­rit­te­le­mään täs­mäl­li­sen het­ken, jol­loin vir­ran juok­su kään­tyi. 10.2.2016 Tam­pe­reen Mes­su­hal­lis­sa Rek­ry­mes­suil­la neli­hen­ki­nen lu­ki­on kak­kos­ten lä­he­tys­tö tuli luok­se­ni ja sa­noi: ”Tää tei­dän hank­keen­ne on tosi kiva ja tär­keä, mut­ta se on tei­dän han­ke. Se ei ole mei­dän. Jos to­si­aan ha­lu­at­te mei­dät opis­ke­li­jat mu­kaan, as­tu­kaa itse si­vum­mal­le.” Täl­lai­nen aloit­teel­li­suus on lu­ki­os­sa niin har­vi­nais­ta, että ei aut­ta­nut kuin to­tel­la. Ne­lik­ko ryh­tyi va­li­koi­maan opis­ke­li­ja­jou­kos­ta kym­men­kun­ta joh­ta­ja­tyyp­piä si­ten, että jo­kai­ses­ta rin­nak­kais­ryh­mäs­tä saa­tai­siin joku mu­kaan. Syn­tyi #Ryh­män­Joh­ta­jat (RJ)-tii­mi, joka kou­lu­tet­tiin Tam­kin Pro­a­ka­te­mi­an toi­mes­ta, roo­li­tet­tiin ja jol­le an­net­tiin pää­vas­tuu hank­keen jal­kaut­ta­mi­ses­ta opis­ke­li­joi­dem­me kes­kuu­teen.

Pro­jek­tin ve­tä­ji­nä ym­mär­sim­me vir­heem­me. Opis­ke­li­joi­den osal­lis­ta­mi­nen luki kyl­lä han­ke­ha­ke­muk­ses­sam­me, mut­ta olim­me läh­te­neet poh­ti­maan hank­keen ta­voit­tei­ta, stra­te­gi­oi­ta, vies­tin­tää ja ver­kos­toi­tu­mis­ta hen­ki­lö­kun­nan ja ai­kuis­ten kes­ken. Sen jäl­keen yri­tim­me kut­sua nuo­ret val­mii­seen pöy­tään. Jäl­ki­vii­saas­ti voi sa­noa, että mei­dän oli­si pi­tä­nyt ot­taa nuo­ret mu­kaan jo han­ke­ha­ke­mus­pro­ses­siin.

Hel­mi­kuus­sa vies­ti­ka­pu­la siis kui­ten­kin ym­mär­ret­tiin an­taa nuo­ril­le. Mie­len­kiin­tois­ta on, että Ryh­män­joh­ta­jat läh­ti­vät to­teut­ta­maan en­sim­mäi­siä pro­jek­te­ja kou­lu­mai­ses­ti. He or­ga­ni­soi­vat lu­ki­ol­le työ­e­lä­mä­päi­vän (#Lelu114), jon­ne kut­sui­vat eri alo­jen am­mat­ti­lai­sia. Ta­pah­tu­ma sai pa­laut­tees­sa kii­tet­tä­vän arvo­sa­nan, mut­ta toi­vot­tiin jo­ta­kin toi­min­nal­li­sem­paa. Ase­tel­ma oli edel­leen on­gel­mal­li­nen. Am­mat­ti­lai­set opet­ta­jan roo­lis­sa, nuo­ret pas­sii­vi­si­na kuun­te­li­joi­na.

Ke­vään 2016 ai­ka­na jär­jes­tet­tiin tois­ta­kym­men­tä työ­paik­ka­vie­rai­lua, vi­de­oi­tiin asi­an­tun­ti­ja­haas­tat­te­lu­ja, teh­tiin työ­pai­kan­haku­sket­se­jä ja niin edel­leen. Sa­mai­se­na ke­vää­nä he­rä­si kui­ten­kin ky­sy­mys sii­tä, voi­si­ko taks­värk­ki­päi­vän to­teut­taa toi­sin. RJ-ryh­mä päät­ti yh­des­sä lu­ki­on opis­ke­li­ja­kun­nan hal­li­tuk­sen kans­sa, että syk­syn 2016 taks­värk­ki­päi­vä­nä nuo­ret me­ni­si­vät päi­väk­si ”oi­kei­siin töi­hin” ja sa­mal­la ke­rät­täi­siin ra­haa Lem­pää­län seu­ra­kun­nan niin sa­no­tul­le Kim­bi­lio-hank­keel­le, jos­sa avus­tus­koh­tee­na on tan­sa­ni­a­lai­nen tur­va­koti.

Taks­värk­ki­päi­vä oli tär­keä as­kel. Ryh­män­joh­ta­jat ja hal­li­tus on­nis­tui­vat itse hank­ki­maan puo­len­sa­taa taks­värk­ki­paik­kaa opis­ke­li­joi­den käyt­töön ja lo­pul­ta noin puo­let lu­ki­o­lai­sis­ta oli ko­din ulko­puo­lel­la töis­sä. Saim­me ra­haa­kin ke­rät­tyä rei­lus­ti yli 2000 eu­roa. Kim­bi­lio-pro­jek­ti osoit­ti, että ha­lu­tes­sam­me ky­ke­nem­me yh­dis­tä­mään työ­e­lä­mä­a­si­at ja hy­vän­te­ke­mi­sen. Ky­ke­nem­me ole­maan ai­dos­ti hyö­dyk­si.

Sa­ma­na syk­sy­nä uu­det RJ- ja Me­di­a­tii­mi­suku­pol­vet jär­jes­ti­vät yh­des­sä pai­kal­li­sen yrit­tä­jä­yh­dis­tyk­sen, am­ma­til­li­sen oppi­lai­tok­sen Tre­dun ja kun­nan toi­mi­joi­den kans­sa in­ter­ak­tii­vi­sen Play Hard Work Har­der –työ­e­lä­mä­päi­vän Lem­pää­län ja Vesi­lah­den noin 550:lle 8-luok­ka­lai­sel­le. Ta­pah­tu­man ta­voit­tee­na oli esi­tel­lä ylä­kou­lu­lai­sia kiin­nos­ta­via am­mat­te­ja toi­min­nal­li­ses­ti ja pyr­kiä vah­vis­ta­maan kou­lu­lais­ten opis­ke­lu­mo­ti­vaa­ti­o­ta ja en­nal­ta­eh­käis­tä syr­jäy­ty­mis­tä. Ta­pah­tu­ma oli oi­kein­kin on­nis­tu­nut ja osoit­ti, että lu­ki­o­i­käi­sen sa­no­ma­na vies­ti voi upo­ta ylä­kou­lu­lai­sen pää­hän eri ta­val­la kuin jos ai­kui­nen on ää­nes­sä.

PHWH –avaus­ta var­ten Me­di­a­tii­mi pää­si haas­tat­te­le­maan muun mu­as­sa tu­bet­ta­ja Her­ba­lis­tia!

https://you­tu.be/PIFtT­Lua48g

Maailmanpelastusprojekti Earth Week

On­nis­tu­nees­ta PHWH-ta­pah­tu­mas­ta huo­li­mat­ta toi­min­tam­me pai­no­pis­te oli muut­tu­nut. Työ­e­lä­mä­päi­vien jär­jes­tä­mi­nen tun­tuu lii­an kou­lu­mai­sel­ta. Nyt avain­ky­sy­mys kuu­lui: ”Mi­ten mei­dän 350 ih­mi­sen lu­ki­o­yh­tei­sö voi­si hyö­dyt­tää ym­pä­ril­lä ole­via ih­mi­siä?”

Vuo­den 2016 lo­pul­la syn­tyi vie­lä­kin kun­ni­an­hi­moi­sem­pi suun­ni­tel­ma. Pää­tim­me pe­las­taa maa­pal­lon. Pro­jek­ti läh­ti liik­keel­le sii­tä häi­rit­se­väs­tä aja­tuk­ses­ta, että vaik­ka tie­däm­me pal­jon sii­tä, mi­ten mei­dän pi­täi­si kes­tä­vän ke­hi­tyk­sen peri­aat­tei­den mu­kai­ses­ti elää, meil­tä puut­tuu tah­to toi­mia. Pu­huim­me aja­tuk­ses­ta opis­ke­li­joi­den ja hen­ki­lö­kun­nan kans­sa ja niin pää­si käyn­tiin maa­il­man­pe­las­tus­pro­jek­ti Earth Week.

Lu­ki­on si­säl­tä pro­jek­tis­sa oli mu­ka­na kai­ken kaik­ki­aan yli 60 opis­ke­li­jaa, Ryh­män­joh­ta­jia ja Me­di­a­tii­mi­läi­siä, nel­jä opet­ta­jaa ja si­vii­li­pal­ve­lus­mies. Ydin­ryh­mä­nä oli kui­ten­kin nel­jä lu­ki­on yk­kö­sen tyt­töä, joi­ta tä­män kal­tai­nen pro­jek­ti eri­tyi­ses­ti pu­hut­te­li.

Hy­väk­si ha­vait­tu­jen RJ-peri­aat­tei­den mu­kai­ses­ti teim­me pro­jek­ti­suun­ni­tel­man, ja­oim­me vas­tuut ja läh­dim­me liik­keel­le. Kut­suim­me pro­jek­tia to­teut­ta­maan Lem­pää­län ja Vesi­lah­den ylä- ja ala­kou­lu­ja. Saim­me hank­keem­me kon­sul­tik­si Oras Tynk­ky­sen. Hän heit­ti meil­le ide­oi­ta ja vink­ka­si yh­teis­työ­kump­pa­nei­ta. Kai­ken kaik­ki­aan eri ta­ho­ja tuli mu­kaan lä­hes nel­jä­kym­men­tä. Kes­kei­se­nä kump­pa­ni­nam­me oli WWF Suo­mi. Mu­ka­na oli­vat myös muun mu­as­sa Mar­tat, pai­kal­li­nen luon­non­suo­je­lu­yh­dis­tys, Glo­be Hope, sekä iso jouk­ko mui­ta kes­tä­vän ke­hi­tyk­sen peri­aat­teil­la toi­mi­via yri­tyk­siä ja kol­man­nen sek­to­rin yh­tei­sö­jä. Earth Week –Il­mas­to­vii­kon ai­ka­na lu­ki­os­sam­me oli tar­jol­la keit­ti­ö­mes­ta­ri Arto Ras­taan suun­nit­te­le­mia kas­vis­ruo­kia ja tee­maa pi­det­tiin muu­ten­kin vii­kon mit­taan esil­lä meil­lä ja muis­sa­kin lähi­a­lu­een kou­luis­sa.

Pro­jek­ti ohi! We made it! Ku­vas­sa osa ydin­ryh­mäs­tä.

Earth Week -pro­jek­tin hui­pen­tu­ma­na jär­jes­tet­tiin lau­an­tai­na 11.3. Idea­par­kin Kes­kus­au­ki­ol­la Eko­lau­an­tai -päi­vä, jos­sa oli tois­ta­kym­men­tä yh­teis­työ­kump­pa­nia ja­ka­mas­sa tie­toa kas­vis­ruo­as­ta ja eko­lo­gi­sem­mas­ta elin­ta­vas­ta, esit­te­le­mäs­sä toi­min­taan­sa tai myy­mäs­sä tuot­tei­taan. Oli myös muo­ti­näy­tök­siä, jois­sa opis­ke­li­jam­me esit­te­li­vät eko­vaat­tei­ta. Kun­nal­lis­vaa­li­puo­lu­ei­den eh­dok­kai­ta oli te­ke­mäs­sä lin­nun­pönt­tö­jä ja ker­to­mas­sa omis­ta eko­lo­gi­aan liit­ty­vis­tä vaa­li­ta­voit­teis­taan ja kuu­lui­sa las­ten­te­at­te­ri­ryh­mä Pro­fes­so­ri Kom­pos­tii­nin Tai­ka­kone esiin­tyi pie­nem­mil­le.

Lem­pää­län Luon­non­suo­je­lu­yh­dis­tys pal­kit­si Earth Week –pro­jek­tin Vuo­den luon­non­suo­je­lu­teko-pal­kin­nol­la. Earth Week -pro­jek­tin koor­di­naat­to­ri Eeva Gullstén sai li­säk­si hen­ki­lö­koh­tai­sen pal­kin­non mer­kit­tä­väs­tä pa­nok­ses­taan.

www.earth­week.fi

Opiskelijat vastuuseen

Lu­ki­oi­den uu­dis­ta­mi­nen on iso haas­te. Riit­tä­vän yleis­si­vis­tyk­sen an­ta­mi­nen on täs­sä ajas­sa re­le­vant­ti ta­voi­te, mut­ta onko ky­sees­sä sama nip­pu tie­to­ja ja tai­to­ja kuin jos­kus am­moin. Eikö olen­nai­nen ky­sy­mys kuu­lu, mi­ten me lu­ki­ois­sa työs­ken­te­le­vät ky­ke­ni­sim­me pa­rem­min val­mis­ta­maan nuo­ria tu­le­vaan?

Uu­dis­tus­pai­neet koh­dis­tu­vat voi­mak­kai­na opet­ta­jiin, ope­tuk­sen si­säl­töi­hin ja me­to­dei­hin. Mikä on #työ­e­lä­mä­hank­keen kal­tais­ten pro­jek­tien mer­ki­tys ja löy­tyy­kö jak­sa­mis­ta läh­teä mu­kaan, jos pro­jek­ti­työ tu­lee nor­mi­ar­jen pääl­le eikä sen si­säl­le kor­vaa­maan jo­ta­kin muu­ta?

Me #työ­e­lä­mä­hank­keen ve­tä­jät tör­mä­sim­me pro­jek­tin alus­sa tä­hän jak­sa­mis­on­gel­maan. Sik­si oli help­po tart­tua nuor­ten aloit­tee­seen ja­kaa vas­tuu­ta heil­le. Mei­dän kan­nal­tam­me se oli lo­pul­ta onni, sil­lä jos oli­sim­me saa­neet isom­man jou­kon hen­ki­lö­kun­nas­ta alus­ta läh­tien mu­kaan, moni op­pi­mis­ko­ke­mus oli­si jää­nyt nuo­ril­ta ko­ke­mat­ta.

Lu­ki­on kes­kei­nen on­gel­ma voi olla ru­ti­noi­tu­mi­nen. Jos lu­ki­on arki tois­tuu päi­väs­tä toi­seen sa­man­lai­se­na, aika har­va jou­tuu liik­ku­maan epä­mu­ka­vuus­a­lu­eel­laan. Lu­ki­o­ar­kea on hyvä ra­vis­tel­la, kos­ka se ha­vah­dut­taa huo­maa­maan, että asi­at voi teh­dä toi­sin. Ru­tii­nis­ta poik­ke­a­mi­nen tuo esil­le nuor­ten ja hen­ki­lö­kun­nan­kin pii­los­sa ole­vaa lah­jak­kuut­ta.

#työ­e­lä­mä­hank­keen on­nis­tu­mi­sen kan­nal­ta on ol­lut kes­keis­tä, että kou­lun hen­ki­lö­kun­ta, eri­tyi­ses­ti kou­lun joh­to, on ol­lut sitä miel­tä, että han­ke tuot­taa lu­ki­ol­lem­me lisä­ar­voa, jon­ka vuok­si nor­mi­arki voi­daan het­kit­täin aset­taa arvo­as­tei­kos­sa toi­sel­le si­jal­le.

Meil­lä on myös se ko­ke­mus, että on ole­mas­sa tee­mo­ja, jot­ka ko­ko­a­vat ää­rel­leen sekä ns. kym­pin ty­töt että huo­nom­min opis­ke­lui­hin mo­ti­voi­tu­neet po­jat. En­sim­mäi­nen ryh­mä läh­tee mu­kaan sy­dä­men ha­lus­ta vai­kut­taa asi­oi­hin, jäl­kim­mäi­nen ken­ties sen vuok­si, että ryh­män käy­tös­sä on ku­vaus­he­li­kop­te­ri ja muu­ta tek­nis­tä lait­teis­toa ja kos­ka You­tu­be-vi­de­ot ovat iso osa hei­dän ar­ke­aan. Kun subs­tans­si­o­saa­mi­nen ja tek­ni­nen av-osaa­mi­nen lyö­vät kät­tä, seu­rauk­se­na on par­haim­mil­laan to­del­la am­mat­ti­tai­tois­ta jäl­keä!

Lu­ki­on uu­dis­ta­mi­ses­sa yri­te­tään myös miet­tiä, mi­ten eri oppi­ai­neet voi­si­vat teh­dä yh­teis­työ­tä. Mei­dän ko­ke­muk­sem­me mu­kaan yksi luon­te­va tapa on läh­teä liik­keel­le on­gel­mas­ta. Voim­me esi­mer­kik­si ky­syä, onko lähi­ym­pä­ris­tös­säm­me jo­kin asia, min­kä ha­lu­ai­sim­me ole­van toi­sin tai mis­sä me lu­ki­o­yh­tei­sö­nä voi­sim­me olla hyö­dyk­si? Esiin voi nous­ta esi­mer­kik­si se, että ih­mi­set ei­vät kier­rä­tä. Voi­ko lu­kio teh­dä jo­ta­kin kier­rä­tyk­sen li­sää­mi­sek­si? Tot­ta­kai voi! Nuo­ril­la on myös esi­mer­kik­si so­me­o­saa­mis­ta, jos­ta on hyö­tyä pai­kal­li­sil­le yri­tyk­sil­le.

Mei­dän ko­ke­muk­sem­me on, että pai­kal­li­set yh­dis­tyk­set, jär­jes­töt, yri­tyk­set ja muut kou­lut läh­te­vät ilo­mie­lin mu­kaan, jos saa­vat olla alus­ta läh­tien vai­kut­ta­mas­sa pro­jek­tin si­säl­töi­hin, ta­voit­tei­siin ja to­teu­tuk­seen. Meil­lä suu­re­na voi­ma­va­ra­na on ol­lut Lem­pää­län kun­nan tuki ja kan­nus­tus kai­kis­sa pro­jek­teis­sam­me. Pai­kal­li­nen yrit­tä­jä­yh­dis­tys on niin ikään ol­lut aina mei­tä aut­ta­mas­sa. Pit­käl­lä täh­täi­mel­lä on kui­ten­kin tun­tu­nut hy­väl­tä pääs­tä tar­jo­a­maan pai­kal­li­sil­le yrit­tä­jil­le apua kuin olla pyy­tä­mäs­sä sitä heil­tä.

Opettajasta valmentajaksi

Opet­ta­jal­le pro­jek­tien joh­ta­mi­nen on her­mo­ja raas­ta­vaa hom­maa. On työ­läs­tä olla koko ajan puut­tu­mat­ta nuor­ten te­ke­mi­seen. Sil­ti nuor­ten on saa­ta­va ajaa päin män­tyä. Olen­nais­ta on, ett­ei se saa joh­taa koko pro­jek­tin kaa­tu­mi­seen, kos­ka uu­den pro­jek­tin käyn­nis­ty­mi­nen on sel­lai­sen ko­ke­muk­sen jäl­keen vai­ke­aa.

Opet­ta­jan kan­nal­ta on olen­nais­ta tun­tea opis­ke­li­jat, olla kiin­nos­tu­nut hei­dän har­ras­tuk­sis­taan ja ta­voit­teis­taan. Kaik­ki-tie­tä­vän-auk­to­ri­tee­tin roo­li on rii­sut­ta­va pois, kos­ka sel­lai­sel­ta hen­ki­löl­tä to­tu­taan ha­ke­maan val­mii­ta vas­tauk­sia. Opet­ta­jaa tar­vi­taan myös or­ga­ni­saat­to­ri­na, aika­tau­lut­ta­ja­na, rek­ry­toi­ja­na, ver­kos­toi­tu­ja­na ja in­nos­ta­ja­na. Puh­ti on aika ajoin lop­pua ja ky­sy­myk­set sii­tä, kuin­ka ”joku ei nyt ol­len­kaan tie­dä, mitä me ol­laan te­ke­mäs­sä” ovat lo­put­to­mia. Moni mei­dän pro­jek­teis­tam­me on ol­lut ”mah­dot­to­mia to­teut­taa”, kun­nes ne on to­teu­tet­tu. Par­haim­mil­laan (jon­kun mie­les­tä pa­him­mil­laan) pro­jek­tit ja hank­keet muut­ta­vat koko kou­lun toi­min­ta­kult­tuu­ria.

Mie­len­kiin­tois­ta on, että pro­jek­tin ede­tes­sä ei ole mah­dol­lis­ta miet­tiä, mitä ku­kin min­kä­kin teh­tä­vän te­ke­mi­ses­sä op­pii. Olen­nais­ta on käy­dä tätä kes­kus­te­lua pro­jek­tin pää­tyt­tyä mah­dol­li­sim­man pe­rus­teel­li­ses­ti nuor­ten kans­sa. Var­sin usein häm­mäs­tys on itse kul­la­kin suu­ri, mitä kaik­kea on tul­lut teh­tyä ja mi­ten hel­pos­ti jot­kut ylit­se­pää­se­mät­tö­mät es­teet ky­et­tiin lo­pul­ta ylit­tä­mään.

Lukion tehtävä

Ope­tus­suun­ni­tel­man ”Lu­ki­on teh­tä­vä” -osi­on en­sim­mäi­ses­sä kap­pa­lees­sa ko­ros­te­taan lu­ki­on yleis­si­vis­tä­vää roo­lia. Sii­nä ker­ro­taan myös, kuin­ka olen­nais­ta on vah­vis­taa nuor­ten arvo­maa­il­maa ja tah­toa elää sen mu­kai­ses­ti. Jo teks­tin en­sim­mäi­ses­sä osi­os­sa mai­ni­taan kes­tä­vä ke­hi­tys. Meil­tä län­si­mais­sa asu­vil­ta ih­mi­sil­tä ei puu­tu tie­toa sii­tä, mi­ten mei­dän pi­täi­si kes­tä­vän ke­hi­tyk­sen peri­aat­tei­den mu­kai­ses­ti elää. Sil­ti ani­har­van hii­li­ja­lan­jäl­ki kes­tää tar­kas­te­lun. Hank­kees­sam­me kes­tä­vän ke­hi­tyk­sen mu­kai­sen elä­män­ta­van konk­re­ti­soi­mi­ses­ta on muo­dos­tu­nut kes­kei­nen osa­nen, joka yh­dis­tää eri­lai­sia nuo­ria van­hem­piin suku­pol­viin. Jat­ko­hank­kees­sam­me (#Idea2020) ai­om­me kes­kit­tyä tä­hän.

Työ­e­lä­mä­han­ke on opet­ta­nut meil­le, että lu­kio voi olla pal­jon enem­män kuin se en­tis­ai­ko­jen kou­lu, joka ”vain” ja­koi yleis­si­vis­tys­tä. Yleis­si­vis­tys on pa­ket­ti tie­to­ja, tai­to­ja ja tah­toa, jon­ka pi­tää elää ajas­sa ja muut­tua ajan vaa­ti­mus­ten mu­kaan. Lu­kio voi olla kas­vu­a­lus­ta ak­tii­vi­sil­le maa­il­man­pa­ran­ta­jil­le, joil­la on hul­lu usko pa­rem­paan huo­mi­seen ja tah­to saa­da yh­teis­työl­lä ai­kaan se, että mah­do­ton muut­tuu mah­dol­li­sek­si.