Opettajien kouluttaminen monipuoliseen arviointiin

For­ma­tii­vi­nen ar­vi­oin­ti. Sum­ma­tii­vi­nen ar­vi­oin­ti. Jat­ku­va ar­vi­oin­ti. Ja mitä kaik­kea ar­vi­oin­ti­ta­voit­tei­ta uu­dis­tu­nut LOPS lu­et­te­lee­kaan. Uu­dis­tus­ten mää­rä lu­ki­o­ken­täs­sä on ol­lut hui­ma. Uu­dis­tu­neen LOPS:n moni­puo­li­sen ar­vi­oin­nin ta­voit­teil­la on val­ta­vaa po­ten­ti­aa­lia huo­mi­oi­da mo­nen­lai­sia op­pi­joi­ta, eri­lai­sia ta­voit­tei­ta ja osaa­mis­ta­so­ja sekä ra­ken­taa lu­ki­o­ar­vi­oin­tia koko ajan enem­män op­pi­mis­ta oh­jaa­vaan suun­taan. Mut­ta. Isoin mut­ta liit­tyy ar­vi­oin­nin muu­tok­ses­sa mie­les­tä­ni hur­jaan uu­dis­tus­no­peu­teen yh­dis­tet­ty­nä opet­ta­jien aika­pu­laan ja vä­häi­seen konk­reet­ti­seen ke­hit­tä­mi­sen taus­tal­le an­net­tuun tu­keen.  

Opettajat oppijoina 

Omal­la tai­pa­leel­la­ni opet­ta­jien pe­da­go­gi­se­na kou­lut­ta­ja­na olen ta­van­nut val­ta­van mää­rän opet­ta­jia, jot­ka ha­lu­ai­si­vat ke­hit­tyä ja ke­hit­tää omaa ope­tus­taan – tai mah­dol­li­ses­ti jopa koko kou­lun ope­tus- ja ar­vi­oin­ti­kult­tuu­ria. Vaik­ka mo­nia uu­den LOPS:n ta­voit­tei­ta myös ky­seen­a­lais­te­taan, enem­män olen ko­ke­nut uu­dis­tu­mi­sen haas­tei­den liit­ty­vän sii­hen, ett­ei opet­ta­ja koe omaa­van­sa uu­dis­tu­mi­seen tar­vit­ta­via tie­to­ja ja tai­to­ja tai ett­ei ke­hit­ty­mi­seen ole tar­peek­si ai­kaa, kun jo oman pe­rus­työn pyö­rit­tä­mi­nen ai­heut­taa usein lii­al­lis­ta­kin kuor­mit­tu­mis­ta. Mo­nes­ti täs­tä seu­raa myös ke­hit­tä­mis­tä koko työ­yh­tei­sös­sä han­ka­loit­ta­vaa muu­tos­vas­ta­rin­taa. Uu­det ar­vi­oin­nin ta­voit­teet vaa­ti­vat huo­mi­oi­maan opis­ke­li­joi­ta eri­lai­si­na yk­si­löi­nä. Opet­ta­jien kou­lut­ta­mis­ta teh­dään kui­ten­kin edel­leen hy­vin pe­rin­tei­sil­lä ta­voil­la, jot­ka usein olet­ta­vat opet­ta­jien nap­paa­van ide­an yh­tei­sis­tä kou­lu­tuk­sis­ta ja ja­los­ta­van ide­at ti­man­teik­si tä­män jäl­keen it­se­näi­ses­ti ja omal­la ajal­la. Mo­nen to­del­la hy­vän kou­lu­tuk­sen ja ke­hit­tä­mis­i­de­an siir­ty­mi­nen käy­tän­töön tys­sää kui­ten­kin juu­ri tä­hän. To­del­li­suu­des­sa myös opet­ta­jien jou­kos­sa on pal­jon eri­lai­suut­ta, ja tä­män huo­mi­oi­mi­nen oli­si ensi­ar­voi­sen tär­ke­ää, jot­ta moni­puo­li­nen ar­vi­oin­ti voi­si siir­tyä osak­si kou­lun jat­ku­vaa toi­min­ta­kult­tuu­ria. 

Innovaatioiden diffuusio-malli monipuolisen arvioinnin kehittämisen näkökulmasta 

Eri­lai­set uu­dis­tuk­set, myös kou­lu­maa­il­mas­sa, kul­ke­vat usein tie­tyn kaa­van mu­kaan. In­no­vaa­ti­oi­den dif­fuu­sio-mal­li ker­too sii­tä, mi­ten ajan ku­lu­es­sa uu­dis­tuk­sien uu­sien omak­su­jien mää­rä kas­vaa. Mal­li ei siis ker­ro sii­tä, mi­ten moni tie­tää eri­lai­sis­ta in­no­vaa­ti­ois­ta, vaan sii­tä, kuin­ka moni nii­tä al­kaa käyt­tää. Lo­pul­ta kun ai­kaa on ku­lu­nut, uu­dis­tus on lyö­nyt it­sen­sä läpi ja se on kat­ta­vas­ti kaik­kien käy­tös­sä. Näin ei kui­ten­kaan käy­tän­nös­sä ta­pah­du kaik­kien uu­dis­tuk­sien kans­sa. Mitä siis kan­nat­tai­si huo­mi­oi­da, jot­ta moni­puo­li­sen ar­vi­oin­nin uu­dis­tus saa­tai­siin lyö­tyä läpi mah­dol­li­sim­man kat­ta­vas­ti koko kou­lun opet­ta­ja­yh­tei­söön? In­no­vaa­ti­oi­den dif­fuu­sio-mal­lis­ta löy­tyy vii­si eri­tyyp­pis­tä vai­het­ta, joi­hin jo­kai­seen kuu­lu­vat eri­lai­set opet­ta­jat. 

1) In­no­vaat­to­rit: Omak­su­vat ja ot­ta­vat uu­dis­tuk­set käyt­töön en­sim­mäi­si­nä. Kou­lu­maa­il­mas­sa nämä ovat in­no­vaat­to­ri- ja ke­hit­tä­jä­o­pet­ta­jia, jot­ka ot­ta­vat sel­vää pal­jon myös it­se­näi­ses­ti uu­dis­tuk­sis­ta ja ko­kei­le­vat pie­nel­lä kyn­nyk­sel­lä uu­sia me­ne­tel­miä ja tek­nii­koi­ta. Täs­sä vai­hees­sa koko työ­yh­tei­sön näkö­kul­mas­ta vai­kut­ta­vuus on vie­lä pien­tä, mut­ta toi­saal­ta nämä opet­ta­jat ovat nii­tä, joi­den mer­ki­tys uu­dis­tuk­sien läpi­lyön­nis­sä on suu­ri.  

2) Ai­kai­set omak­su­jat ja 3) ai­kai­nen enem­mis­tö: Ot­ta­vat uu­dis­tuk­sen käyt­töön heti in­no­vaat­to­rei­den jäl­keen. In­no­vaat­to­rit ovat saa­neet en­sim­mäi­set ko­ke­muk­set uu­dis­tuk­ses­ta, ja sana al­kaa le­vi­tä työ­yh­tei­sös­sä. Ai­kai­set omak­su­jat läh­te­vät no­pe­as­ti ot­ta­maan käyt­töön uu­sia me­ne­tel­miä. Pik­ku­hil­jaa enem­mis­tö al­kaa olla vai­kut­tu­nut uu­dis­tuk­sen toi­mi­vuu­des­ta ja hyö­dyis­tä ja uu­dis­tuk­sen käyt­tö­aste nou­see no­pe­as­ti. 

4) Myö­häi­nen enem­mis­tö: Ovat yleen­sä skep­ti­sem­piä, ehkä työs­sään pe­rin­tei­sem­piä ope­tus­ta­po­ja käyt­tä­viä opet­ta­jia. Tar­vit­se­vat enem­män ai­kaa ja näyt­tö­jä uu­dis­tuk­sen toi­mi­vuu­des­ta. Toi­saal­ta täs­sä vai­hees­sa muil­la opet­ta­jil­la al­kaa olla jo val­mis­ta ma­te­ri­aa­lia tai käy­tän­nön ko­ke­muk­sia uu­dis­tuk­ses­ta. Näi­den to­teu­tus­eh­do­tuk­sien poh­jal­ta myö­häi­sen enem­mis­tön opet­ta­jien on hel­pom­pi läh­teä te­ke­mään omaa uu­dis­tus­työ­tään. 

5) Vit­kas­te­li­jat: Vas­tus­ta­vat ak­tii­vi­ses­ti uu­dis­tuk­sia. Hei­dän voit­ta­mi­nen uu­dis­tuk­sen puo­lel­le on kai­kis­ta han­ka­lin­ta, ei­vät­kä he vält­tä­mät­tä kos­kaan ota uu­dis­tuk­sia käyt­töön. 

Mitä in­no­vaa­ti­oi­den dif­fuu­sio-mal­lis­ta voi­daan ot­taa mu­kaan opet­ta­jien te­ke­män moni­puo­li­sen ar­vi­oin­nin ke­hit­tä­mi­seen? En­sin­nä­kin se, että in­no­vaat­to­reil­le eli kou­lu­jen ke­hit­tä­jä­o­pet­ta­jil­le, kan­nat­taa “heit­tää ben­saa liek­kei­hin”. He te­ke­vät työ­tä in­nol­la ja ja­no­a­vat uu­dis­tu­mis­ta ja te­ke­vät to­den­nä­köi­ses­ti oman työn­sä taus­tal­le enem­män kuin vaa­di­taan. Heil­le kan­nat­taa an­taa ai­kaa ja mui­ta re­surs­se­ja mui­den opet­ta­jien aut­ta­mi­seen. Näin myös ai­kai­set omak­su­jat ja ai­kai­nen enem­mis­tö saa­vat tie­toa ja apua uu­dis­tuk­sien osal­ta ja uu­dis­tuk­set al­ka­vat saa­da ja­lan­si­jaa kou­lu­yh­tei­sös­sä.  

Toi­saal­ta in­no­vaa­ti­oi­den dif­fuu­sio-mal­lin poh­jal­ta olen itse läh­te­nyt to­teut­ta­maan ja suo­sit­te­le­maan opet­ta­jien kou­lut­ta­mi­ses­sa stra­te­gi­aa, jos­sa “kaik­kea kai­kil­le” -toi­min­ta­mal­lia ky­seen­a­lais­te­taan. Jos työ­yh­tei­sös­sä teh­dään ke­hit­tä­mis­tä vit­kas­te­li­joi­den mu­kai­ses­ti, mi­tään ei kos­kaan ta­pah­du. Heil­le kan­nat­taa an­taa ti­laa kat­soa rau­has­sa ke­hi­tyk­sen suun­taa ja kri­ti­soi­da uu­dis­tuk­sia. Mut­ta näil­le näkö­kul­mil­le ei kan­na­ta an­taa lii­kaa pai­noa koko työ­yh­tei­sön ke­hit­tä­mis­stra­te­gi­aa suun­ni­tel­ta­es­sa. Re­surs­se­ja kan­nat­taa eh­dot­to­mas­ti koh­den­taa nii­hin opet­ta­jiin, joil­la on ide­an le­vi­ä­mi­sen kan­nal­ta suu­rin mer­ki­tys. Osa kou­lu­tuk­sis­ta kan­nat­taa koh­den­taa eh­dot­to­mas­ti kai­kil­le opet­ta­jil­le. Jos tätä ei teh­dä, tie­dois­sa, tai­dois­sa ja me­to­deis­sa ta­pah­tu­va opet­ta­jien vä­li­nen osaa­mis­kui­lu kas­vaa en­tis­tä suu­rem­mak­si. Kui­ten­kin näi­den kou­lu­tus­ten jäl­kei­nen jat­ko­kou­lu­tus/ -tuki kan­nat­taa va­paas­ti us­kal­taa koh­den­taa myös pie­nem­mäl­le jou­kol­le opet­ta­jia. Näin työ­yh­tei­sös­sä voi­daan esi­mer­kik­si moni­puo­li­sen ar­vi­oin­nin osal­ta pääs­tä in­no­vaa­ti­oi­den dif­fu­sio-mal­lin kol­man­teen ja nel­jän­teen vai­hee­seen. Ja tätä kaut­ta ehkä lo­pul­ta myös vii­den­teen. 

Monipuolinen arviointi opettajan työn keventäjänä  

Entä sit­ten tämä ope­tus­maa­il­maa pii­naa­va kii­re ja aika­pula? Mi­ten mi­tään eh­ti­si ke­hit­tää, jos moni­puo­li­nen ja jat­ku­va ar­vi­oin­ti tuo­vat kai­ken pääl­le en­sin lisä­työ­tä ke­hit­tä­mi­sen osal­ta? Ja sit­ten, kun uu­det ar­vi­oin­ti­me­to­dit ovat lo­pul­ta val­mii­na, nii­den to­teut­ta­mi­nen vaa­tii vie­lä en­tis­tä enem­män työ­tä opis­ke­li­joi­den jat­ku­van op­pi­mi­sen tu­ke­mi­sen vuok­si. Ar­vi­oin­nin moni­puo­lis­ta­mi­sen ei tar­vit­se eikä se saa joh­taa tä­hän ske­naa­ri­oon.  

Py­rin omis­sa kou­lu­tuk­sis­sa­ni tuo­maan esil­le kah­des­ta näkö­kul­mas­ta sitä, mi­ten moni­puo­li­nen ar­vi­oin­ti voi joh­taa jopa opet­ta­jan työn ke­ve­ne­mi­seen. Yh­te­nä näkö­kul­ma­na nos­tan esil­le opet­ta­jien in­nos­tu­mi­sen omas­ta työs­tään. On ää­rim­mäi­sen mer­ki­tyk­sel­lis­tä työn­kuor­mi­tuk­sen kan­nal­ta, mi­ten käy­täm­me työ­tun­tim­me. Ar­vi­oin­nin osal­ta val­ta­vat mää­rät es­sei­tä ja abit­ti­vas­tauk­sia ei­vät vält­tä­mät­tä tuo lisä­mo­ti­vaa­ti­o­ta työ­päi­viin. Pe­da­go­gi­nen pako­huo­ne ja juu­ri ra­ken­net­tu op­pi­mis­pol­ku saat­ta­vat sen si­jaan tuo­da.  

Toi­se­na näkö­kul­ma­na nos­tan esil­le sen, että myös opet­ta­jan työ­tun­tien pi­tää py­syä koh­tuul­li­si­na, jot­ta opet­ta­ja jak­saa työs­sään hy­vin ja saa sa­mal­la ai­kaa ja ener­gi­aa ke­hit­tää myös uut­ta. Si­ten moni­puo­li­sen ar­vi­oin­nin to­teu­tus­ta tu­li­si miet­tiä uu­des­ta näkö­kul­mas­ta. Jos jat­ku­va ar­vi­oin­ti näh­dään vain lisä­työ­nä edel­lis­ten ar­vi­oin­ti­töi­den pääl­le, opet­ta­jan jak­sa­mi­nen on vii­meis­tään täs­sä vai­hees­sa uhat­tu­na. Uu­sia LOPS:n ar­vi­oin­ti­ta­voit­tei­ta ei kan­na­ta­kaan läh­teä to­teut­ta­maan käyt­tä­en pel­käs­tään van­ho­ja ar­vi­oin­ti­me­to­de­ja. 

Omas­sa työs­sä­ni olen läh­te­nyt lin­jal­le, jos­sa ke­hit­tä­mä­ni ar­vi­oin­ti­me­to­dit ovat lo­pul­ta mah­dol­lis­ta­neet oman työ­ni ke­ve­ne­mi­sen. Mon­ta ker­taa päät­tö­vii­koil­la voin ilok­se­ni huo­ma­ta, että tie­tyn opin­to­jak­son päät­tö­päi­vän lo­pus­sa arvo­sa­nat on jo kir­jat­tu ylös Wil­maan ja työt sen opin­to­jak­son osal­ta ovat pa­ke­tis­sa. Kai­kil­la opin­to­jak­soil­la en tä­hän pää­se, eikä tä­män tar­vit­se olla ta­voit­tee­na­kaan. Kui­ten­kin moni­puo­li­nen ar­vi­oin­ti mah­dol­lis­taa sen, että opet­ta­jan ar­vi­oin­ti­työ voi ke­ven­tyä mer­kit­tä­väs­ti. Tä­hän vaa­di­taan me­to­dien moni­puo­lis­tu­mis­ta pe­rin­tei­sen ar­vi­oin­nin ulko­puo­lel­le. Toi­saal­ta eri­tyi­ses­ti pa­laut­teen­an­nos­sa myös opet­ta­jan ase­ma vaa­tii kriit­tis­tä tar­kas­te­lua.  Mil­loin ja mil­lai­nen opet­ta­jan an­ta­ma pa­lau­te siir­tyy oi­ke­as­ti opis­ke­li­jan op­pi­mi­seen ja ke­hit­ty­mi­seen?  

Uuden edessä 

Täs­sä het­kes­sä toi­von opet­ta­jil­le ai­kaa ja tu­kea moni­puo­li­sen ar­vi­oin­nin ke­hit­tä­mi­seen. Yksi tar­vit­see ide­an ja to­teu­tus on jo seu­raa­val­la vii­kol­la val­mis. Toi­nen tar­vit­see hy­vin tark­kaa ja konk­reet­tis­ta tu­kea sekä ide­oin­nis­sa että to­teu­tuk­ses­sa. Kol­mas ha­lu­aa vaih­taa aja­tuk­sia ai­heis­ta en­nen kuin mi­tään ke­hi­tys­tä pys­tyy ta­pah­tu­maan. 

Muu­tos vaa­tii ai­kaa ja se vaa­tii myös jak­sa­mis­ta. Toi­saal­ta muu­tos voi joh­taa moni­puo­lis­tu­nee­seen ja ke­ven­ty­nee­seen työ­taak­kaan. Toi­von siis LOPS:n ta­voit­te­le­vaa yk­si­löl­li­syyt­tä opis­ke­li­joi­den li­säk­si myös opet­ta­jil­le. Näin yhä use­am­pi meis­tä voi­si teh­dä omal­la ta­val­laan ja hy­vin­voi­va­na tätä maa­il­man pa­ras­ta työ­tä myös tu­le­vai­suu­des­sa.  

Riik­ka Sal­mi­nen